Takapakkia.

Niin. Mehän saimme klinikalta juuri "terveen paperit". Käytiin jo Caron kanssa parilla tunnilla treenaamassa heinämahaa pois ja fiilis oli superhyvä. Caro teki töitä mahtavalla motivaatiolla ja ei sillä hetkellä ollut tietoakaan vanhasta toipilashevosesta. Kuulostaa liian hyvältä, eikö?

(Ensimmäisen päivän turvotus. Pari päivää tästä vasen etujalka oli yhtä paksu polven kanssa..)

Metsätarhassa nämä kaksi sankaria oli sitten riehuneet niin paljon, että Mira oli jotenkin päätynyt lankojen väärälle puolelle ja Caro toisella puolella. Siitähän nyt ei voi syntyä kun iso ongelma. Mira ontui etustaan erittäin pahasti ja haavoja oli vähän siellä sun täällä. Onneksi varsat on kuin pikkulapset; elastisia ja paranevat nopeasti. (Huomatkaa kuitenkin kuvista äärettömän hyvä kengitys!)

Carolla oli yksi pieni haava vuohisen kohdilla ja mitäs siitä tulikaan. No imppari. Siis meillä ei ole ikinä ennen ollut impparia, joten oikeasti jouduin jo vähän googlettamaan hoito-ohjeita. Nyt me osataan hoitaa sekin, toivottavasti.

Kävin hakemassa Hippodomesta Animal-Intex -patjan. Aivan huikea tuote! Ensin pesubetadinella haava puhtaaksi, sitten suoraan haavaan paineella betadinea ja/tai vettä, siihen Intex-patja ja liimapinteliä päälle. Kääre näytti melkein jopa ammattilaisen tekemältä! (Ensimmäisenä päivänä tosin laitoin jalkaan magneettipintelin, sillä haava näytti niin siistiltä ja kuivalta, mutta sitten olikin pakko hautoa..) 

Caro ei enää oikein tykkää näistä haudehommista, sen mielestä voisin tunkea betadinet ja liimapintelit jonnekkin muualle pikku hiljaa. Kohta viitisen kuukautta haudottu sitä, tätä ja tuota. Lopputulos kaviohauteestakin oli se, ettei Caro halua enää nostaa etujalkaa. Kohta en varmaan saa enää koskea koko hevoseen?

Eläinlääkäri kävi maanantaina antamassa Miralle ja Carolle rokotukset. Itsehän olen jo täysin hysteerinen näiden otuksien kanssa, on kuitenkin niin paljon sattunut ja tapahtunut. Periaatteessa kummallakaan ei ole ollut mitään hengenhätää, mutta koin tämänkin ongelman niin. Pyysin Ell:iä katsomaan samalla heppojen jalat päällisin puolin ja hän totesi saman minkä itsekin; haudotaan Caron jalkaa ja Miraa seuraillaan. Mira käyttäytyi kyllä äitiänsä nätimmin, ei edes huomannut koko rokotusta. Caro taas puhisi kuin mikäkin lohikäärme. Ehkäpä Caro on vähän taantunut, kun ollut niin nuoressa seurassa pidemmän aikaa? 

Ehkä tämä tästä taas. Vastoinkäymiset eivät vain lopu, mutta me pysytään vahvoina!